Rahoitusriskien hallinta

Yhtiön rahoitustoimintojen keskeiset tavoitteet ovat pääoman hankinta, pääomakustannusten optimointi ja rahoitusriskien hallinta. Riskienhallinnan periaatteet on määritelty emoyhtiön hallituksen hyväksymässä konsernin rahoituspolitiikassa. Se sisältää toimintaohjeet rahoituksen hankinnalle, kassaylijäämien sijoittamiselle ja rahoitusriskien hallinnalle. Konsernin rahoitustoiminto on keskitetty emoyhtiön rahoitusosastolle, joka raportoi konsernijohdolle sekä koordinoi ja valvoo tytäryhtiöiden rahoitustoimintoja. Konsernin likviditeetti keskitetään konsernitilien ja poolausjärjestelmien avulla ja likviditeettiylijäämän sijoittamisesta vastaa emoyhtiö. Vastaavasti emoyhtiö huolehtii konsernin lisärahoitustarpeista ja tyttärien rahoitusalijäämät katetaan konsernin sisäisillä lainoilla.

Konsernin keskeiset rahoitusriskit ovat likviditeetti-, luotto- ja korkoriskit. Konsernin rahoitusriskien hallinnan tavoitteena on tunnistaa ja mitata konsernin rahoitustoiminnoista aiheutuvaa kokonaisriskiasemaa sekä toteuttaa riskinhallintatoimenpiteitä, joilla varmistetaan, ettei rahoitusriskien kokonaismäärä ylitä konsernin riskinkantokykyä ja -halua. Konsernilla ei ole merkittävää valuuttakurssiriskiä, koska pääosa toiminnasta tapahtuu kotimaassa.

Likviditeettiriski

Likviditeettiriskillä tarkoitetaan sitä, että konsernin rahoitusvarat ja lisärahoitusmahdollisuudet eivät kata konsernin tarpeita tai likvidien varojen (rahavarat) hankinnasta aiheutuu markkinakustannuksia suuremmat kulut. Likviditeettiriskin kannalta olennaista on ennakoitujen kassavirtojen ja niihin liittyvien epävarmuuksien määrittäminen. 

Luottoriski

Konsernin tytäryhtiöiden luottoriskikeskittymät ovat vähäisiä johtuen konsernin suuresta asiakaskunnasta ja keskimääräisen saatavan pienestä euromäärästä. Uusien asiakkaiden luottokelpoisuus tarkistetaan tilausta tehtäessä, ja jos vanhalla asiakkaalla havaitaan puutteita luottotiedoissa, ei vakuudetonta uusmyyntiä tehdä. Luottotappioita kirjattiin vuonna 2018 yhteensä 3,9 milj. euroa (2017 2,3 milj. euroa). Luottoriskin enimmäismäärä vastaa rahoitusvarojen kirjanpitoarvoa tilikauden lopussa. Asiakkailta, joiden maksukelpoisuus on heikompi, on saatu vakuuksina perusmaksuja ennakolta.

Vastapuoliriskillä tarkoitetaan sitä, että vastapuoli ei täytä rahoitussopimukseen liittyvää velvoitettaan. Vastapuoliriskiä rajataan ja valvotaan siten, että sijoitukset ja johdannaissopimukset tehdään hyväksyttyjen vastapuoli-, rahoitusinstrumentti- ja maturiteettilimittien puitteissa. Vastapuoliriski liittyy lähinnä yhtiön rahavaroihin. DNA:lla ei ole merkittävää vastapuoliriskiä rahoitusvaroihin liittyen, sillä rahavarat jakautuvat usealle rahoituslaitokselle, joilla on hyvä luottoluokitus.

Korkoriski

Konsernin korkoriskinä on ensisijaisesti finanssierien korkoherkkyys, jolla tarkoitetaan korkotason muutosten välitöntä vaikutusta konsernin rahoituseriin, lähinnä korollisiin lainoihin ja aikaisempina vuosina myös johdannaissopimuksiin. DNA:n korkoriski syntyy vaihtuvakorkoisista rahoitusveloista, jotka altistavat konsernin rahavirran korkoriskille. Korkoriskin hallitsemiseksi konserni voi käyttää esimerkiksi koronvaihtosopimuksia.

31.12.2018 konsernin vaihtuvakorkoisia rahoitusvelkoja ei ollut suojattu (31.12.2017 suojattu 0 %). Vuoden 2018 lopussa ei ollut käytössä korkojohdannaissopimuksia (2017 0 milj. euroa). Konserni altistuu myös käyvän arvon korkoriskille kiinteäkorkoisten rahoitusvelkojen, lähinnä kiinteäkorkoisten joukkovelkakirjalainojen kautta. Kiinteäkorkoisten velkojen osuus oli tilinpäätöspäivänä 31.12.2018 76 % (2017 76 %). Jos korot olisivat olleet yhden prosenttiyksikön korkeammalla kaikkien muiden tekijöiden pysyessä ennallaan, tulos verojen jälkeen olisi ollut 0,6 milj. euroa pienempi (2017 -0,4 milj. euroa). Vastaavan suuruinen koronlasku parantaisi tulosta 0,6 milj. euroa (2017 +0,4 milj. euroa). Herkkyysanalyysissä ovat mukana vaihtuvakorkoiset velat ja rahavarat.

Rahavirran suojaukseksi määrättyjen koronvaihtosopimusten käyvän arvon herkkyys omaan pääomaan oli nolla, koska vuoden 2018 ja 2017 lopussa yhtiöllä ei enää ollut avoimia koronvaihtosopimuksia.

Pääoman hallinta

Konsernin pääomanhallinnan tavoitteena on optimaalisen pääomarakenteen avulla tukea liiketoimintaa ja kasvattaa omistaja-arvoa tavoitteena mahdollisimman hyvä tuotto sijoitetulle pääomalle. Pääomarakenteeseen vaikutetaan mm. osingonjaon ja pääoman palautuksien sekä investointien rahoitussuunnittelun kautta. Konsernin johto seuraa pääomarakenteen kehittymistä muun muassa nettovelkaantumisasteen ja omavaraisuusasteen avulla sekä nettovelka suhteessa käyttökatteeseen -tunnusluvun avulla. Konsernin rahoitusjärjestelyissä on kovenantteina mm. ehdot, joiden mukaan omavaraisuusasteen on oltava vähintään 35,0 % ja nettovelka suhteessa käyttökatteeseen pitää olla alle 3,50:1. Yhtiö ei ole rikkonut lainoihin ja rahoituslimiitteihin liittyviä kovenanttiehtoja.
 

Päivitetty 1.2.2019