Tuoreesta Koululaistutkimuksesta selviää, että 1.–3.-luokkalaisten omat puhelimet harvinaistuvat koko ajan. Sen sijaan lasten puhelimella viettämä aika on rutkasti runsaampi kuin THL:n suosittama päivittäinen ruutuaika. Myös vanhempien mielestä sopiva puhelimen käyttöaika päivässä on suurempi kuin mitä tuore digisuositus ohjeistaa.
Reilu neljäsosa kyselyyn vastanneista vanhemmista noudattaa tällä hetkellä THL:n suositusta siitä, ettei alle 13-vuotiaalla olisi lainkaan oma älypuhelinta. Lasten henkilökohtaisessa käytössä olevien älypuhelinten määrässä onkin viime vuosina tapahtunut laskua erityisesti 7–9-vuotiailla. Viime vuonna tämän ikäisistä noin 68 prosentilla oli oma älypuhelin, tänä vuonna vain 37 prosentilla.
”Esimerkiksi vielä vuoden 2022 Koululaistutkimuksen mukaan käytännössä lähes kaikilla 7-vuotiailla oli oma puhelin – joko äly-, perus- tai kellopuhelin, ja suurimmalla osalla se oli älypuhelin. Nyt 7-vuotiaista 46 prosentilla on oma puhelin, ja näistäkin enemmistö on kellopuhelimia. Uskon, että laiva on kääntynyt, ja muutaman vuoden päästä entistä harvemmalla alakouluikäisellä on oma älypuhelin”, DNA:n brändijohtaja Jussi Mälkiä ennustaa.
Vanhemmat suhtautuvat positiivisesti suosituksiin
Kyselyyn vastanneista vanhemmista kaksi kolmasosaa suhtautuu THL:n digisuosituksiin positiivisesti, vaikka lasten puhelimella viettämä aika on suositusta suurempi. Syksyllä julkaistun suosituksen mukaan sopiva ruutuaika 6–10-vuotiaalle on enintään tunti ja 11–13-vuotiaalle enintään kaksi tuntia päivässä.
Kyselyssä 6–10-vuotiaiden vanhemmat arvioivat, että lapsi käyttää puhelinta arkipäivisin noin 1,5 tuntia ja vapaapäivinä kaksi tuntia. Sopiva puhelinaika tämän ikäisille olisi vanhempien mielestä arkipäivinä alle 1,5 tuntia ja vapaapäivinä 1,5 tuntia.
Vanhempien arvioinneissa 11–13-vuotiaat käyttävät puhelimiaan arkipäivinä reilu kaksi tuntia ja vapaapäivinä lähes kolme tuntia. Sopivana aikana vanhemmat pitävät noin 1,5 tuntia arkisin ja reilua kahta tuntia vapaapäivinä. Huomioitavaa on, että THL:n suosituksessa puhutaan ruutuajasta, ja Koululaistutkimuksessa kysyttiin puhelimella vietettyä aikaa.
”Mikäli vanhempien ilmoittaman puhelimella vietetyn ajan päälle käytetään vielä tablettia ja tietokonetta sekä pelataan pelejä muulla kuin puhelimella, voi ruutuaika todellisuudessa olla vielä suurempi. Tästä huolimatta vanhemmat ovat tietoisia älylaitteiden vaikutuksista ja pyrkivät rajoittamaan lasten niiden parissa viettämää aikaa. Ilahduttavaa on, että iso osa vanhemmista pyrkii rajoittamaan myös omaa laitteiden käyttöään, jotta olisi parempi esimerkki lapsilleen”, Mälkiä sanoo.
Vanhemmat kannattavat yhteisöllisiä rajoituksia
Suurin osa vanhemmista on tyytyväisiä perusopetuslain muutokseen, joka kieltää älylaitteiden käytön tunneilla ilman lupaa. Lisäksi lähes kaksi kolmasosaa on sitä mieltä, että sosiaalinen media pitäisi kieltää lailla alle 15-vuotiailta.
”Vanhemmat kaipaavat yhteisöllistä tukea älylaitteiden käytön rajoittamiseen. On helpompi perustella rajoituksia omalle lapselle, kun ne koskevat kaikkia ja voi vedota toiseenkin auktoriteettiin tai kaikkia koskeviin sääntöihin”, Mälkiä sanoo.
Avovastauksissa nousi esille toive kaikkia koskeviin valtakunnallisiin rajoitustoimiin, kuten lakia rajamaan älypuhelimen käyttöä pienimmillä lapsilla sekä valtiolle ja kouluille enemmän keinoja rajoittaa puhelimien käyttöä. Vanhemmat kaipaavat myös samoja sääntöjä kaikille eri puolilla Suomea.
”Opimme koko ajan lisää puhelinten vaikutuksista, ja vanhemmat ovat perillä älylaitteiden käyttöön liittyvästä keskustelusta. Tämä näkyy Koululaistutkimuksessa, josta esille nousee trendi, että lapsen älypuhelimen hankintaa halutaan lykätä myöhemmäksi”, Mälkiä toteaa.
Tästä kertoo myös kellopuhelinten määrän moninkertaistuminen 7–9-vuotiailla parin viime vuoden aikana. Kellopuhelin on yksi keino lykätä lapsen oman älypuhelimen hankintaa, kun tarve yhteydenpidolle syntyy esimerkiksi koulun aloituksen yhteydessä.
DNA tukee THL:n julkaisemia kansallisia lasten digisuosituksia. Lisäksi yhtiö suosittelee, että älylaitteiden käyttöä harjoitellaan aina yhdessä aikuisen kanssa lapsen iästä riippumatta, sillä mikään teknologia tai turva-asetus ei korvaa aikuisen läsnäoloa eikä täysin suojaa lasta verkossa.
Koululaistutkimus selvittää kouluikäisten lasten ja nuorten puhelimen käyttöön ja hankintaan liittyviä tekijöitä. Tutkimus on toteutettu vuodesta 2011 lähtien. Vuonna 2026 tutkimuspaneeli vaihdettiin ja kohderyhmän määrittelyä tarkennettiin, joten tulosten vertailua aikaisempaan voidaan tehdä vain soveltuvin osin. Vuonna 2026 tutkimuksen tiedonkeruu toteutettiin Norstatin verkkopaneelissa 17.–24.2.2026. Tutkimukseen vastasi yli 2000 (n=2102) 5–16-vuotiaan lapsen vanhempaa. Vastaajamäärä on aikaisempaa suurempi.
