Aiempaa harvemmalla 5–7-vuotiaalla lapsella on oma puhelin henkilökohtaisessa käytössään. Pienimpien lasten keskuudessa varsinkin oman älypuhelimen omistaminen on vähentynyt, selviää DNA:n vuosittain teettämästä Koululaistutkimuksesta.
Vuoden 2025 Koululaistutkimuksen mukaan 5–6-vuotiaista noin neljäsosalla ja 7-vuotiaista 58 prosentilla on oma puhelin, mikä tarkoittaa kymmenien prosenttiyksikköjen laskua viime vuoteen verrattuna. Tutkimuksen kysymys lapsen henkilökohtaisessa käytössä olevasta puhelimesta kattaa kaikki vaihtoehdot: älypuhelimen, peruspuhelimen ja kellopuhelimen.
”Aiempina vuosina lähes kaikilla 7-vuotiailla on ollut jonkinlainen oma puhelin, oli kyse sitten äly-, perus- tai kellopuhelimesta. Lasten puhelimen käytöstä haasteineen on viime vuosina keskustelu paljon, ja vanhemmat ovat kiinnittäneet entistä enemmän huomiota varsinkin älypuhelinten haittavaikutuksiin. Aiheesta käyty julkinen keskustelu on todennäköisesti osaltaan vaikuttanut siihen, että vanhemmat näyttävät lykänneen varsinkin lapsen oman älypuhelimen hankintaa. Asenteet ovat tässä asiassa muuttuneet nopeasti”, DNA:n brändijohtaja Jussi Mälkiä sanoo.
Älypuhelinten osuus puhelimen omaavien 5–7-vuotiaiden lasten keskuudessa on laskenut maltillisen tasaisesti vuodesta 2021 lähtien, mutta tässäkin suurin muutos on tapahtunut viimeisen vuoden aikana. Pienimpien lasten kohdalla trendi älypuhelimen omistamisessa on laskeva. Kaikista lapsista, joilla on jonkinlainen puhelin, on nimenomaan älypuhelimen omistaminen laskenut selvästi sekä 5–6-vuotiaiden että 7-vuotiaiden ikäryhmissä.
Tämän vuoden tutkimukseen osallistui viime vuotta enemmän 5–6-vuotiaiden lasten vanhempia. Vaikka ikäryhmäkohtaiset vastaajamäärät ovat suhteellisen pieniä, on 7 vuotta täyttäneiden lasten puhelimen omistamisessa tapahtunut tilastollisesti merkittävä muutos edellisvuoteen verrattuna.
”Koululaistutkimus osoittaa, että pienimpien lasten oman puhelimen omistamisessa näyttää olevan laskeva trendi. Emme DNA:lla suosittele älylaitteen itsenäistä käyttöä pienimmille koululaisille emmekä sitä nuoremmille lapsille. On tärkeä muistaa, että aikuisen läsnäolo on aina ikärajoja keskeisempää, sillä myös ne lapset, joilla ei ole omaa älylaitetta, altistuvat monenlaisille sisällöille kavereidensa älylaitteiden kautta. Jos kaverilla on jo älypuhelin, pääsevät siihen usein tutustumaan myös ne lapset, joilla omaa älylaitetta ei vielä ole ”, Mälkiä sanoo.
Tänä vuonna Koululaistutkimuksessa 5–12-vuotiaiden vanhemmilta kysyttiin ensimmäistä kertaa, kuinka pitkään lapsi käytti puhelinta valvotusti ennen laitteen itsenäiseen käyttöön siirtymistä. Puhelimen käyttöä yhdessä vanhemman kanssa harjoitteli alle puoli vuotta neljäsosa, ja 16 prosenttia käytti puhelinta valvotusti 6–12 kuukautta ennen itsenäiseen käyttöön siirtymistä. Neljäsosa aloitti itsenäisen käytön heti.
“On ilahduttavaa, että noin 30 prosenttia 5–7-vuotiaista lapsista käyttää edelleen puhelinta valvotusti tai yhdessä vanhemman kanssa. Haluamme kannustaa kaikkia vanhempia tällaiseen toimintatapaan”, Mälkiä summaa.
Kellopuhelimet yleistyvät ensipuhelimina
Koulun aloitus on selkeä vedenjakaja puhelimen hankinnassa, sillä edelleen suurin osa lapsista saa ensimmäisen puhelimensa 7-vuotiaana.
”Koulun alkaessa lapsen elinpiiri laajenee ja omatoimisuus lisääntyy. Puhelin hankintaankin vanhempien mukaan varsinkin lapsen ja vanhemman väliseen yhteydenpitoon sekä turvallisuuden vuoksi”, Mälkiä kertoo.
Vaikka älypuhelimet ovat olleet suosituimpia ensipuhelimia 5–12-vuotiaiden lasten vanhempien mukaan, on kellopuhelinten suosio nimenomaan ensimmäisenä henkilökohtaisessa käytössä olevana puhelimena kasvussa. 16 prosenttia 5–12-vuotiaiden lasten vanhemmista, joiden käytössä on puhelin, ilmoitti hankkineensa kellopuhelimen lapselleen ensipuhelimeksi, mikä on seitsemän prosenttiyksikköä enemmän kuin vuosi sitten. Kellopuhelimista onkin jo tullut selvästi peruspuhelimia suositumpia ensipuhelimina.
Koululaistutkimuksen mukaan yleisimmät syyt kellopuhelimen hankintaan ovat puhelimen liikakäytön ja lapselle epäsopivan sisällön estäminen. Kellopuhelimella lapsi ei pääse internetiin ja voi olla yhteydessä vain ennalta määriteltyjen yhteyshenkilöiden kanssa.
DNA:n yhdessä Nepa Insightin kanssa tekemä Koululaistutkimus selvittää kouluikäisten lasten ja nuorten puhelimen käyttöön ja hankintaan liittyviä tekijöitä. Tutkimus on toteutettu vuodesta 2011 lähtien. Online-paneelissa Koululaistutkimukseen vastasi noin tuhat 5–16-vuotiaan lapsen vanhempaa 22.1.–11.2.2025. Tutkimuksen virhemarginaali on +/-3,2 prosenttiyksikköä, kun tuloksia tarkastellaan koko vastaajajoukon osalta.
